Väinö :: Etsijänä elämässä

Vuonna 1967 muutamat tähtitieteilijät havaitsivat yllättäen ulkoavaruudesta tulevan jaksottaisen radiosignaalin. Heidän ensimmäinen ajatuksensa oli, että sen lähettäjä oli jokin kaukainen sivilisaatio, joka etsi yhteyttä Maan asukkaisiin. Niinpä he antoivat signaaleille nimeksi LGM eli "Little Green Men".

Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että heidän havaitsemansa ilmiön sai aikaan pulsari, radiomajakan tavoin toimiva pyörivä tähti.

Mistä tiedemiehet päättelevät, onko jokin ilmiö alkuperältään luonnollinen vai jonkin älyllisen olennon synnyttämä? Juuri tämä kysymyshän on evoluution ja luomisuskon välisen kiistankin pohjalla: mistä voidaan tietää, onko elämä syntynyt itsestään luonnollisten prosessien kautta, vai onko se jonkun tietoisesti suunnittelema.

Tarkastellessamme jotakin ilmiötä huomaamme yleensä varsin pian, onko se ihmiskätten työtä vai itsestään syntynyt. Meissä näyttää olevan sisäänrakennettu kyky havaita ympäristössämme kaltaistemme älykkäiden suunnittelijoiden työn jälki. Niinpä esimerkiksi nähdessämme Stonehengen kivikehän tai Astuvansalmen kalliomaalaukset emme hetkeäkään epäile niitä luonnon aikaansaannoksiksi. Huomaamme ensi silmäyksellä, että ne ovat ihmisten tekemiä, vaikka emme tiedäkään kenen ja milloin.

Arkeologiassa kyky erottaa ihmisen ja luonnon aikaansaannokset onkin ensiarvoisen tärkeä. Turun kaupunginkirjaston tontilla maata rapsuttelevan arkeologin on pystyttävä erottamaan, onko esiin tullut palanen tavallinen kivi vai muinaisen piipun sirpale.

Luonnonilmiöt voivat kyllä saada aikaan säännöllisiä, toistuvia rakenteita, kuten rannikoiden aaltoilevat hiekkadyynit tai radiotähden jaksollisen signaalin. Sen sijaan kompleksisuutta luonnonilmiöt eivät pysty synnyttämään.

Jos esimerkiksi kävellessämme hiekkadyyneillä näemme, että hiekkaan on piirretty kirjaimia, "Samuli + Eevi", niin huomaamme heti, että tuossa kohdassa aineen järjestäytyneisyys on aivan eri luokkaa kuin ympäröivissä kuvioissa. Tieteessä tätä nimitetään kompleksisuudeksi.

Tai jos taivaalle katsellessamme huomaamme höttöisen harmaan möhkäleen, joka näyttää kovasti pilveltä, mutta muodostaa kirjaimet "Ole tarkka, ota Pirkka", niin päättelemme heti, ettei se ole luonnollinen pilvi, ja alamme hakea katseellamme lentokonetta, joka kirjaimet on piirtänyt.

Meillä on siis tavallisten arkikokemustemme perusteella varsin hyvä käsitys siitä, millaisia asioita luonto kykenee synnyttämään itsestään ja millaiset taas edellyttävät älykkään suunnittelijan toimintaa. Mitä voimme sen perusteella päätellä elämän synnystä?

Elämän perusta on DNA-molekyyli. Geneetikkojen mukaan DNA:n rakenne on verrattavissa kieleen: se on solunsisäinen koodi, informaatiota välittävä merkkijärjestelmä. Solubiologit ovat siis löytäneet solun tumasta ilmiön, jota voi verrata edellisten esimerkkien ilmaisuihin "Samuli + Eevi" tai "Ole tarkka, ota Pirkka".

Näiden lauseiden ja DNA-molekyylin erona on kuitenkin se, että DNA-molekyyli sisältää informaatiota vähintäänkin suurehkon sivukirjaston verran. Jos siis ilmaisun "Samuli + Eevi" kirjoittamiseen tarvitaan älykäs olento, kuinka paljon suuremmalla syyllä älykäs olento tarvitaan DNA-molekyylin kirjoittamiseen?

Evoluutioteorian haastamiseen ei välttämättä tarvita kemian eikä genetiikan erityistuntemusta. Jo aivan jokapäiväisten havaintojen nojalla -- ja havaintoihinhan tieteen juuri pitäisi perustua --

voi perustellusti esittää, että elämän synnyttämiseen on tarvittu älyllinen olento. Jumala?

Kirjoittanut Charles Colson 

Alkuperäisartikkeli: Where Did Life Come From?

Haluatko yhteyteen Jumalan kanssa?