Väinö :: Etsijänä elämässä

Oletko joskus tuntenut jonkun, joka todella luottaa Jumalaan? Silloin, kun olin vielä ateisti, minulla oli hyvä ystävä, joka rukoili usein. Joka viikko hän aina kertoi minulle jonkin asian, josta hän uskoi Jumalan pitävän huolen. Ja joka viikko jouduin omin silmin näkemään, miten Jumala teki jotakin erityistä vastauksena hänen rukoukseensa.

Ateistille sellaisen jatkuminen viikosta toiseen alkaa vähitellen olla vaikeaa selittää. Pitkän päälle "sattuma" ei oikein enää kelpaa selitykseksi.

Miksi Jumala sitten vastasi ystäväni rukouksiin? Suurin syy on siinä, että ystävälläni oli henkilökohtainen suhde Jumalaan. Hän tahtoi seurata Jumalaa ja myös kuunteli, mitä Jumala puhui hänelle. Hän oli antanut Jumalalle luvan johdattaa hänen elämäänsä ja hän toimi myös itse sen mukaisesti. Rukoileminen oli tämän suhteen luonnollinen osa. Hänelle oli aivan itsestään selvää kertoa Jumalalle kaikki tarpeensa, huolensa ja muut asiansa, ja hän oli sitä paitsi Raamatun perusteella varma siitä, että Jumala odottikin häneltä juuri sellaista luottavaisuutta.

Hänen elämässään tosiaan toteutui se, mitä Raamattu sanoo: "Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." [1] "Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa." [2]

Kun rukouksiin ei vastata

Mutta miksei Jumala sitten vastaa kaikkien ihmisten rukouksiin? Syynä voi olla se, ettei heillä ole suhdetta Jumalaan. He voivat uskoa, että on olemassa Jumala, ja he saattavat vieläpä käydä silloin tällöin jumalanpalveluksissakin. Mutta jos Jumala ei näytä koskaan vastaavan jonkun ihmisen rukouksiin, niin hänellä ei luultavasti silloin ole suhdetta häneen. Voi myös olla, etteivät he ole koskaan saaneet kaikkia syntejään häneltä anteeksi.

Onko sillä sitten merkitystä? On, sillä Raamatussa sanotaan: "Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule." [3]

Ihmiset yleensä itsekin tietävät elävänsä erossa Jumalasta. Kun he rukoilevat, he aloittavat ehkä näin: "Jumala, tarvitsen apuasi tässä asiassa..." Sitten he alkavat epäröidä. "Niin, tiedänhän minä, etten ole mikään täydellinen ihminen eikä minulla varsinaisesti ole oikeutta pyytää tätä..." Ihmiset ymmärtävät rikkoneensa Jumalaa vastaan ja olevansa syntisiä, ja he tietävät, että Jumala tietää sen myös. Sen sijaan he eivät ehkä ole selvillä siitä, miten he voisivat saada syntinsä anteeksi ja tulla Jumalan yhteyteen niin, että Jumala kuulisi heidän rukouksensa. Mutta juuri siinä on perusta sille, että Jumala vastaa ihmisen rukoukseen.