Väinö :: Etsijänä elämässä

Maija Ronkainen tietää omasta kokemuksestaan, että pilvenpoltto ei tuo vapautta eikä aktivismi pelasta maailmaa. Rauha ja elämän tarkoitus löytyivät vasta kun etsijä avasi sydämensä Jeesukselle. Viime vuoden Pikku Finlandian voittaja, 21-vuotias Maija Ronkainen ei palkinnosta suuria perusta.

-Näin jälkikäteen ajatellen se oli aika rivo juttu. Kirjoitin jälleensyntymästä, joogan energiakeskuksista sun muusta. Mutta silloin kyllä meni pissi hattuun! Voitto oli tärkeä, koska tunsin olevani jotakin vasta saavutettuani jotain merkittävää. Nuoren naisen elämässä on tapahtunut paljon. Suurin mullistus sattui viime lokakuussa, kun elämäntapa-aktivisti Ronkaisesta tuli Jeesuksen seuraaja. Entinen elämä jäi kertaheitolla taakse. Nyt hän asuu kauniissa kulttuurimiljöössä Vihdin kirkolla.

-Hörhöpiiri, pilvipää, aktivisti, takkutukka, etsijä, hän kuvailee entistä minäänsä ja piirejä, joissa liikkui. Maija aloitti pilven eli hasiksen polttamisen ollessaan lukioaikana vaihto-oppilaana Uudessa Seelannissa. Siellä se on aika tavallista. Mutta ei ole mikään temppu saada pilveä täältäkään. Viime aikoina eri tahot ovat puolustaneet pilvenpolttoa ja vaatineet sen laillistamista. Yksi peruste on, ettei kannabis ole tupakkaa vaarallisempi eikä siihen muodostu riippuvuutta. Maija Ronkainen on toista mieltä.

-Pilvenpoltto on petollista siksi, että riippuvuutta ei huomaa, mutta kannabispsykoosi on yllättävän yleinen. Olen nähnyt sitä monilla, myös itselläni. Siihen liittyy paniikkihäiriöitä, masennusta ja aggressiivisuutta. Ryhdyttyään sauhuttelemaan Maijan oli pakko jatkaa, sillä hän ei tuntenut olevansa olemassa ilman pilveä. -Aiemmat periaatteet ja selkeät päämäärät katosivat, enkä enää tiennyt edes mitä mieltä olin asioista. Vain pilvessä kaikki tuntui selvältä ja kauniilta. Elämän arvoitus oli ratkeamaisillaan, se odotti aina nurkan takana.

Isä ja äiti eivät tienneet

Maijan vanhemmat erosivat tytön ollessa kymmenvuotias, ja hän asui vuorotellen isän ja äidin luona. Se mahdollisti sen, että vanhemmat eivät aina tienneet missä mentiin. Vasta tultuaan uskoon tytär kertoi, mitä oli lukiovuosinaan puuhaillut. -Kahden kodin välillä seilaamisesta seurasi, että jos toisessa tuli ongelmia, oli helppo paeta toiseen. Se sopi mulle, sillä halusin olla vapaa ja tehdä mitä itse huvittaa. Levottomuus ajoi tyttöä eteenpäin. Etsiessään elämän tarkoitusta hän ryhtyi kasvissyöjäksi, asui hippikommuunissa ja osallistui mielenosoituksiin.

-Kaksi vuotta sitten olin mukana Göteborgin EU-vastaisessa mielenosoituksessa. Mellakointi alkoi, kun poliisi ryhtyi väkivaltaisesti hajottamaan rauhallista mielenosoitusta. Kaaokseksi kääntynyt mielenilmaus oli Maijalle kova isku. Hän pettyi riehuviin anarkisteihin ja poliiseihin, jotka yllyttivät väkeä hyökkäävällä käytöksellään. -Nyt ymmärrän, että paha ei poistu puhumalla. Raamattu sanoo, että meidän pitää siunata vihamiehiä. Vastustaminen vastustamisen vuoksi ei muuta mitään, mutta silloin yritin itse muuttaa maailmaa ja pyrin valoon omilla teoillani. Vapaus löytyi Kristuksessa.

-Hörhöpiireissä ollaan avoimia Jumalaa kohtaan, mutta lähdetään väärästä päästä. Minä loin itse jumalakuvani tajuamatta, että Jumala on luonut minut. Luulin itseäni vapaaksi, mutta yrittäessäni rakentaa omaa moraalia ja jumalaa kadotinkin Jumalan ja vapauteni, Maija kertoo. Todellinen vapaus valkeni vasta, kun hän vastaanotti armon. -Viime kesänä meidän kommuunissa kävi vähän väliä muuan uskova poika. Hän ei ikinä moittinut meitä, vaan auttoi meidän takkupäälaumaa. Aito välittäminen avasi mun sydäntä Jumalan puoleen.

Syksyyn mennessä Maija oli valmista viljaa. Hän sai liftausreissulla käteensä hengellisen kirjan, jossa kerrottiin uskoontulosta. Valvoessaan yöllä pilveä poltellen tyttö rukoili, että Jeesus tulisi hänen sydämeensä. Seuraavana aamuna aurinko paistoi kirkkaammin kuin vuosiin. Hän löysi yhteyden uskoviin ihmisiin, jätti kommuunin taakseen ja uusi lehti kääntyi.

-Tämä on ollut ihmeellistä aikaa! Aluksi tuntui kuin aina olisi joulu. Pääsin tupakasta ja pilvestä eroon heti, mikä on ihan uskomatonta, sillä pilvi piti mut koossa, eikä lopettaminen ollut aiemmin ikinä onnistunut. Vaikka elämässä on yhä kysymysmerkkejä, etsintä on päättynyt ja ahdistus poissa. Maija on aktiivisesti mukana seurakuntansa toiminnassa ja odottaa innokkasti syksyllä alkavaa raamattukoulua. -Tuntuu, että elämä on vasta alkanut! Aiemmin tein mitä itse halusin, nyt olen avoin sille, mitä Jeesus haluaa. Hän tietää kaiken paremmin kuin minä.