Väinö :: Etsijänä elämässä

Ljudmila eli Ljuda oli 16-vuotias joutuessaan muuttamaan kotikylästään enonsa luo Ulan-Udeen, Burjatian pääkaupunkiin. Sekä isoäiti, muu perhe että koko kylän väestö olivat buddhalaisia. Nyt kuitenkin Ljudaa uhkasi “vaara“. Suku tiesi, että Ljuda asettuisi asumaan enonsa luokse, ja eno oli kristitty.

Perhe varoitti kuuntelemasta enoa ja ottamasta tämän kirjoja vastaan.

– En tule missään tapauksessa kristityksi, Ljuda rauhoitteli. Tosin hän oli jo ensimmäisellä luokalla kuullut, että Jeesus pelastaa ne, jotka odottavat hänen tuloaan. Tämä askarrutti häntä ja siksi hän kerran kysyi isoäidiltään, kumpi on vahvempi, Buddha vai Jeesus. “Tietysti Buddha“, vastasi isoäiti. Tyttö päätteli, että rukoilemalla Buddhaa hänen rukouksensa olisivat voimakkaampia ja hänen toiveensa toteutuisivat paremmin. Isoäiti kertoi lisäksi, että kun Ljuda rukoilee Buddhaa, kaikki onnistuu. Hän saa hienon talon ja paljon rahaa. “Sitten kuoleman jälkeen synnyt jälleen ihmiseksi.“ Mitä järkeä on syntyä yhä uudestaan vain sitä varten, että saisi menestystä ja rikkautta, kun kuitenkin joutuu kuolemaan, Ljuda ihmetteli.

Enonsa luona asuessaan Ljuda kävi usein Buddhan luostarissa ja yritti uskoa Buddhaan.

– En nähnyt Buddhassa mitään hyvyyttä tai pyhyyttä. Hänen kuvansa olivat hassun näköisiä, jopa kamalia. Ihmettelin, miksi Buddhalla on niin paljon kalleuksia kaulassaan jos hän kerran on niin hyvä. Silti melkeinpä vihasin enoani ja ajattelin, että minua et saa ylipuhuttua kristityksi. Pelkäsin myös, että jos petän Buddhan, hän rankaisee minua.

Tuli kesä ja eno lähti Suomeen tekemään burjatiankielisiä nauhoituksia. Koska Ljuda oli välillä tädin luona kylässä, hänen serkkupoikansa hoiti enon kotia ja piti hallussaan avainta. Kerran kun Ljuda tuli kotiin, ovet olivat lukossa ja serkku työssä. Työvuoro kestäisi vuorokauden, eikä Ljudalla ollut paikkaa minne mennä. Tyttö istui koko yön kuistilla. Aamulla hän oli kypsä menemään ensi kerran enon kirkkoon ja vieläpä apua pyytämään. Kirkolla hän sai syödä mielikeittoaan. “Mistä he tiesivätkin, että tulen sinne, kun olivat valmistaneet juuri lempikeittoani“, Ljuda pohti. Mutta kun kirkon talonmies kutsui häntä sunnuntain jumalanpalvelukseen, hän ajatteli, että siinä on taas yksi koettelemassa hermojani.

Se rakkaus, jota Ljuda oli kokenut enon presbyteerikirkossa, sai hänet menemään sunnuntain jumalanpalvelukseen. Hän kuunteli laulua ja jopa osallistui siihen. Laulun sanoista hän ymmärsi, että Jeesus ikään kuin seisoi vieressä tahtoen pelastaa hänet.

– Kun ymmärsin, että Jeesus todella rakastaa minua paljon, aloin itkeä vuolaasti. Ihmettelin, miksi en jo aikaisemmin ymmärtänyt hänen rakkautensa suuruutta. Varmaan hän oli jo kauan odottanut, että tulisin hänen luoksensa. Nyt se oli tapahtunut. Äiti oli vihainen tyttärensä ratkaisusta, mutta Ljuda rakastaa äitiään ja rukoilee hänen puolestaan yhdessä enonsa kanssa. Enonsa johdattamana Ljuda iloitsee myös Kylväjän tukemasta luterilaisesta seurakunnasta ja sen suomalaisista ystävistä.

Nyt 18-vuotiaana hän haluaa kouluttautua sairaanhoitajaksi voidakseen myös siten palvella kansaansa. Samalla hän tuntee saaneensa Jumalalta taiteen luomisen lahjan. Hän ja kaksi hänen luokkatoveriaan voittivat Burjatian koulujen taidekilpailussa ensimmäisen palkinnon. – Jeesus on antanut tarkoituksen elämääni. Kerron hänestä myös muille burjaattinuorille ja rukoilen, että Jumala auttaisi minua tuottamaan paljon hedelmää.

Kirjoittanut Matti Vuolanne