Väinö :: Etsijänä elämässä

Suhde Jumalaan ja uskoon on monille henkilökohtainen ja syvälle sisimpään ulottuvien tunteiden ja merkitysten aluetta. Mitä Jumalalla on minulle annettavaa, saattaa moni kysyä? Voimme myös kysyä mitä meillä olisi Jumalalle annettavana?

Varmasti jokainen meistä on pohtinut uskoon liittyviä kysymyksiä jossain elämänvaiheessaan. Kuitenkin arki vie monesti mukanaan ja uskoon liittyvät asiat jäävät väistämättä taustalle. Seuraava artikkeli on syntynyt näiden ajatusten pohjalta. Halusin rakentaa siltaa arjen ja Jumalan välille. Ehkä jopa osoittaa, että emme lopulta olekaan kovin kaukana hänestä eikä hän meistä.  

Katsoessani ympärilleni, haluaisin pysähtyä pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä elämän merkityksellisyydestä. Nykyajan individualistisen yhteiskunnan ohjenuora tuntuu olevan ”tuota ja kuluta”. Ihminen on pakotettu ulkoistamaan itsensä markkinoiden ja elinkeinoelämän loputtomassa oravanpyörässä. Kun ihmisestä tehdään hyödyke, on hän silloin muiden käytettävissä. Aikamme ruokkii narsistista itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua. Yhteiskunnassa vallitsee viidakon laki: kaikki kaikkia vastaan. Taistellaan taloudellisesta pääomasta ja materiaalista. Minulle kaikki, heti, tässä ja nyt! Mitä syvemmälle ihminen putoaa tähän petolliseen elämänkulkuun, sitä enemmän hän kadottaa itsensä. Ihminen, joka on kadottanut minuutensa voi olla kaunis ainoastaan ulkoapäin. Hän on kuori tuulen vietävänä, hänen kehonsa on halujen syöttinä. Jokainen haluaa pohjimmiltaan säilyttää viattomuutensa, sielunsa. Jokainen haluaa merkityksen elämälleen. Mikä tämä syvempi merkitys voisi olla?